Olen pohtinut jokaisen tunteen roolia ihmisen tunnekäyttöjärjestelmässä ja sitä, mihin juuri sitä kyseistä tunnetta tarvitaan. Miten se ilmenee ulospäin ja millaisia tyypillisiä reaktioita siihen liittyy. Toiminnallisuuteen liittyvät myös tunne-elämän säätelyyn liittyvät häiriöt ja esim. kriiseistä ja traumaattisista kokemuksista johtuvat tunnelukot ja niiden tunnistaminen.
Jokaisen tunteen taustalla on aina joku tarve, joka käynnistää tunnejärjestelmän toimintaan.
Tarpeet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä.
Fyysiset tarpeet ovat helpompia tunnistaa, nälkä, jano, unenpuute ja väsymys ovat seuranamme jatkuvasti ja saavat meidät syömään, juomaan ja nukkumaan. Jolleivät tarpeet pääse täyttymään luonnollisessa rytmissä, tunteet puuttuvat peliin ja alkavat tuottaa reaktioita, jotta tarpeet tulisivat täytetyksi mahdollisimman pian. Nälkäisenä kiukku nousee ja väsyneenä "ei jaksa".
Psyykkiset tarpeet ovat vähän monimutkaisempia tiedostaa tunteiden takana, mutta eivät suinkaan mahdottomia. Usein psyykkiset tarpeet liittyvät laumaan ja sen tuomaan suojaan. Meillä on tarve olla osa laumaa ja kokea siinä turvallisuutta, koska erilleen joutuminen merkitsee tuhoutumisen uhkaa.
Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään, tarve olla tasa-arvoinen muiden lauman jäsenten kanssa ja tarve pitää paikkansa laumassa viittaavat sosiaalisiin tarpeisiin, joita meillä jokaisella on.
Mittaamme jatkuvasti sopeutumistamme laumaan, olenko vahvempi, olenko heikompi, pärjäänkö tässä paremmin kuin tuo toinen vai jäänkö ikävästi jälkeen?
Tunnereaktiot kertovat omaa kieltään tarpeiden täyttymisestä tai täyttymättä jäämisestä. Hylkäämisen pelko pitää aktiivisena myös muita laumasuojaan liittyviä tunteita, joiden lukuisia eri reaktiomalleja saamme ihmetellä niin itsessämme kuin muissakin lauman jäsenissä. Yksi välttää konflikteja viimeiseen asti ja toinen hyökkää riitatilanteessa puolustaakseen itseään joskus kovallakin voimalla. Kummallakin on tarve pysyä laumassa mutta käyttäytymismallit ovat erilaiset.
Mistä tuo erilaisuus sitten johtuu?
Miksi toisen tunne-elämä näyttää olevan jatkuvassa käymistilassa ja jonkun toisen elämä näyttäytyy hyvinkin tyynenä ja tasapainoisena?
Kyse on tarpeiden ja tunnesäätelyjärjestelmän väliin asettuvasta arvo- ja uskomusjärjestelmästä, jota tarpeet ohjaavat, kuten tunteitakin. Tämä järjestelmän osa erottaa meidät eläimistä, tämä tekee meistä ihmisinä yksilöitä ja tämän avulla teemme elämästämme itsemme näköistä. Tämä järjestelmän osa on suorassa yhteydessä tunnesäätelyjärjestelmään ja vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin.
Arvojen muodostuminen onkin perin mielenkiintoinen juttu, jota ei voi selittää yhdellä eikä kahdella lauseella.
Ensinnäkin siihen vaikuttavat kaikki kokemukset, hyvät ja huonot, joita yksilö on elämänsä aikana kokenut. Jos ikää on vähän, yleensä kokemuksiakin on vähän ja arvomaailma on vielä heikko ja hatara, muutoksille altis. Kokemusten karttuessa arvojärjestelmäkin vahvistuu ja alttius ulkoapäin tulevalle muutospaineelle heikkenee.
Arvojärjestelmän vahvistuminen riippuu siis paljolti ympäristöstä ja kokemuksista, mitä kohdalle on osunut. Kokemuksista johdetaan johtopäätöksiä, uskomuksia, jotka ohjaavat yksilön käyttäytymistä ja joilla on suora yhteys tunnesäätelyjärjestelmään. Ikävä kyllä, tässä osiossa on eniten totuudellista tarkasteltavaa. Aivot uskovat kaiken, mitä johtopäätöksiin perustuva uskomusjärjestelmä niille syöttää ja ryhtyvät toimiin, oli uskomus totta tai ei. Suurin osa ajatusmalleista kuitenkin johtaa harhaan ja perustuu virheellisiin arvioihin, ihan meillä jokaisella. Taitolaji onkin oppia suodattamaan tuosta asioiden ja tapahtumien kemiallisesta käymälästä se "data" millä oikeasti on merkitystä ja joka johtaa siihen suuntaan, mihin nykyiset arvot sitä ohjaavat.
Arvojen uudelleen määrittelyä tapahtuu siis pitkin ikää. Tai ainakin pitäisi tapahtua. Pienen lapsen arvot ja niiden merkityksellisyys ovat (toivottavasti) erilaisia kuin teini-ikäisen tai keski-ikäisen yksilön arvot. Ikävä kyllä, joskus törmää aikuisissakin käytösmalliin, jonka sekä arvo-, että tunnesäätelyjärjestelmä ovat viisivuotiaan tasolla.
Hyvä uutinen puolestaan on se, että arvojen uudelleenmäärittelyä voi tehdä milloin vain. Entiset arvot on syytä ottaa puntariin aika-ajoin ja tarkastella, vieläkö entisillä ajatusmalleilla on käyttöä vai joko olisi syytä "tuulettaa".
Jos jostain kipeästä tunnekokemuksesta on jo vaikkapa 10 vuotta, voisiko ajatella, että antaa menneiden olla ja valitsee esim. vihaan perustuvien uskomusten tilalle neutraalin hyväksyvyyden?
Silloin arvojen näkökulmasta vaihdetaan syyttely (vihapohjainen arvo) hyväksyntään (rakkauspohjainen arvo) ja hyväksytään tapahtunut osaksi omaa elämänpolkua.
Itselläni arvot ovat muuttuneet moneen otteeseen iän karttuessa. Aikaisemmin merkityksellisiä arvoja olivat porukassa (laumassa) pärjääminen ja menestyksen näkyväksi tekeminen. Olin valmis ylittämään omia rajojani näyttääkseni että pystyn ja kykenen. Pistin panokseksi oman sekä fyysisen että psyykkisen terveyteni ja painelin pitkin Suomea rahan perässä uskoen tekeväni merkityksellisiä asioita itselleni ja asiakkailleni.
Todellisuudessa tästä hyötyi vain silloinen päämieheni, jonka kassa karttui sitä mukaa, kun minä kulutin omaa henkistä ja taloudellista pääomaani. Nyt kun tarkastelen noita arvoja, minkä varassa toimin, ne tulivat suoraan lähimmästä toimintaympäristöstäni. En osannut erottaa omia arvojani päämieheni arvoista. Kuvittelin (uskomus) niitä myös omikseni. Metsäänhän siinä mentiin. Lopputuloksena komea burnout ja taloudellinen katastrofi joka johti lopulta velkajärjestelyyn.
Tänään arvoni pohjautuvat siihen, mitä olen oppinut elämästä kaikkien tapahtumien ja kokemieni tunteiden ansiosta. Olen oppinut, että fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä hyvinvoinnilla on minulle suuri merkitys ja rakennan arvoni niiden varaan.
Asetan myös rajat arvojeni ympärille ja pidän niistä kiinni niin, etten itse riko niitä enkä anna kenenkään toisenkaan rikkoa.
Minulle on siis merkitystä
- fyysisellä hyvinvoinnilla. Tämä tarkoittaa että syön terveellisesti, liikun pitääkseni huolta ikääntyvästä kehostani, nukun 7-8 tuntia/vrk, en käytä päihteitä ja pidän terveydestäni muutenkin hyvää huolta.
-psyykkisellä hyvinvoinnilla. Tämä tarkoittaa sitä, että annan tunteiden virrata vapaasti, opettelen tunnetaitoja ja toteutan niitä suhteessa itseeni ja muihin. Puran eteennousevia tunnelukkoja enkä jätä tapahtumia käsittelemättä. En siis patoa tunteita sisääni vaan käsittelen ne heti tilaisuuden tullen.
-henkisellä hyvinvoinnilla. Tämä tarkoittaa minulle vapautta kokea korkeammat, elämän toivoa ja merkityksellisyyttä edustavat asiat juuri sellaisena kuin itse ne koen. Minulle merkitystä antavat suhteeni luontoon ja elämään yleensä. Koen elämän lahjana ja itseni tärkeänä osana elämää.
Näiden arvojen ohjaamana teen päivittäisiä valintojani ja punnitsen myös sanojani ja sanomaa, mikä kauttani kulkee eteenpäin.
Ymmärrän jo nyt, tässä iässä, että muiden arvomaailma ei ole minun ohjailtavissa enkä myöskään anna minkään ulkopuolisen tahon vaikuttaa omien arvojeni merkityksellisyyteen ilman, että olen siitä itse tietoinen.
Vastaan itse omista valinnoistani ja niiden seurauksista. Olen vastuussa vain omista tunteistani ja niiden käsittelystä.
Muiden tunteita ja arvoja voin ymmärtää (tai olla ymmärtämättä) mutta kokemuksellisuus on aina jokaisen oma.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
Milloin sinä olet viimeksi tarkastellut omia arvojasi, mitä niille kuuluu?